Junassa on hiljaista, vaikka siellä onkin ihmisistä huokuvaa ääntä, kosteaa äänekästä hengitystä ja asennon muuttamista. Junavaunussa on pakkauduttu toppavaatteet kiinni toisissaan jokaiselle vaunun paikalle, ja jokunen epäonninen seisoo vielä penkkien välissä. Oma tila on vähäistä ja vieraan kosketusta täytyy sietää. Kukaan ei puhu aggressiivisen kirkkaasti valaistussa vaunussa. 

Matkustaja kokeilee pulssiaan oikean käden ranteesta. On huono olo, ja sydän hakkaa liian nopeasti asemalla juoksun jäljiltä. Hän kaivaa mustasta säkkimäisestä nahkalaukustaan kirjaansa. Käsi osuu avainkaulakorun helmiin, puhelimen kylmään pintaan ja lukuisiin laukun pohjalla lojuviin kuitteihin ja roskiin. Laukku piti siivota jo eilen. Kirjan hän nostaa syliinsä ja suoristaa sen kärsineitä kansia. Ennen lukemista täytyy riisua pipo ja avata takin kaulusta, sillä junassa on hohkaavan kuuma ja ulkoilman kylmyys on jo ehtinyt poistua kehosta. 

Matkustaja on mielessään jakanut aamun hiljaiset kanssamatkustajat, lajitoverinsa, kuuteen ryhmään. Suuri enemmistö kuuluu Viihdytettäviin. He katselevat älypuhelintaan herkeämättä ja vain hetkeksi nostavat katseensa päästyään asemalleen. Puhelin jää käteen odottamaan, kun he kiirehtivät pois. Matkustaja on huomannut, että hänen vieressään pelataan kirkasvärisiä pelejä, jossa jahdataan ja poksautellaan pikselipalloja, kerätään pisteitä ja juostaan karkuun. Matkustaja on tuominnut nämä Viihdytettävät ylemmyydentunteellaan. Että jaksavatkin. Addiktoituneet aikuiset. Viihdytettävistä valtaosa on sinivalkoisessa Facessa tai Instassa, ja nuoremmat joissain käsittämättömissä uusissa somemaailmoissaan. Heitä matkustaja ei tuomitse, sillä hänkin kuuluu heihin ellei taistele vastaan. 

Viihdytettävien jälkeen seuraavaksi suurin ryhmä ovat Vetäytyjät. He eristäytyvät korvanapeillaan omaan maailmaansa. Tosivetäytyjillä on isot kuulokkeet. Vain harvoin musiikki on niin kovalla, että se kantautuu muidenkin korviin. Joskus poikkeuksellisesti Vetäytyjästä voi tällaisessa tapauksessa tulla keskipiste. Kerran leppoisa vanhus puuttui peliin ja otti kiusaantuneeseen Vetäytyjään kontanktia: - Poika, sun vehkeet on aika kovalla! Yleensä Vetäytyjät matkustavat kohti jokapäiväistä arkista leipäänsä tietoisesti valitussa yksinäisyydessä: he eivät katso, kuuntele tai kosketa muita. Spotify antaa pakopaikan ympäröivästä. Mitä lähemmäs keskustaa kuljetaan, sitä enemmän matkustaja kohtaa tämän lajin matkustajia. Metroissa Sörnäisten ja Ruoholahden välillä matkaavista heitä on jo enemmistö.

Seuraavaksi tulevat Möllöttäjät. Tyypillinen Möllöttäjä on keski-iän ylittänyt nainen, mutta joskus myös mies, joka vain istuu ja katselee sanaakaan sanomatta. Laukku sylissä, laukun päällä nahkahanskat päällekkäin ja suu tiukkana viivana. Mitäänsanomattomat arjen tallaajat, työteliäät äidit, mummot ja tädit. Miehet vaikuttavat usein eksyneiltä. Mihin he hukkasivat oman autonsa?

Kanssamatkustajista vaikeiten kestettäviä ovat Hölöttäjät. He ovat lähes aina naisia, työkavereita, naapureita, opettajia, sairaanhoitajia tai virastorottia. He jäävät lähes aina Pasilassa pois. Hölöttäjät puhuvat laveasti omasta elämästään, työpaikan käänteistä, lapsistaan, miehistään ja koiristaan. He juoruavat vähän ääntään madaltaen, naurahtelevat ja toivottelevat hyvää työpäivää. Hölöttäjät ärsyttävät ja väsyttävät. He saavat matkustajan toivomaan, että olisi ottanut korvanapit mukaan. Hölöttäjissä on aina myös joku hullu tai sekakäyttäjä mukana. He ovat oma mielenkiintoinen lukunsa, mutta aamun työmatkalainen heiltä säästyy useimmiten.

Aamun aikaisina tunteina Uupuneita on jonkin verran. He ovat yleensä nuoria miehiä tai poikia. Heillä voi olla likaiset tummuneet heijasteliivit päällä ja työmiehen kädet. Jokunen pipopäinen tyttö voi joskus kuulua Uupuneisiin. He voivat nukkua suu auki tai vain siistimmin kevyesti silmät kiinni. Yleensä Uupuneet heräävät kuin taikaiskusta asemallaan, mutta muutaman kerran matkustaja on todistanut jonkun samarialaisen tönäisseen totaaliuupunutta hereille: - Hei, me ollaan jo Helsingin rautatieasemalla. Pitää herätä. 

Tänä aamuna matkustaja on Lukija. Hän on matkoillaan lukenut useamman kirjan. Vaunussa on heitä aina muutama käsissään pokkareta, kirjaston kirjoja tai tenttikirjoja. Kirja on aina yli puolenvälin ja sen kantta näytetään tuskin koskaan. Lukija on Vetäytyjän hengenheimolainen; hän ei halua huomiota tai keskeytystä. Kun matkustaja oli nuorempi, vasta tyttönen oikeastaan, miehet muutaman kerran aloittivat keskusteluja hänen lukemistaan kirjoistaan. - Harvoin kukaan lukee Kafkaa! Waltari sitä tai tätä, he aloittivat. Aina keskustelun sävy oli opettavainen, ylimielinen ja varmasti täynnä taka-ajatuksia. Kerran vanhempi mies hahmotteli hänestä piirroksen kirja kädessä ja antoi sen asemalla hänelle. Enää kukaan ei ole uskaltanut tai halunnut puhua tai piirtää. Lukijaa ei keskeytetä koskaan.

Asema lähestyy. Työmatkalukija lipuu hiljaisen jonon jatkeena kylmyyteen ja kaupungin valoihin. Junasta metroon kymmenien ihmisten ohi omissa oloissaan, ajatuksissaan aamusta toiseen.