Edelliseen postaukseen viitaten nyt lyhyt lupaus uuteen vuoteen 2016: luen ja kirjoitan enemmän, lorvailen netissä vähemmän. Päätin, että alan joululahjakirjojen jälkeen käymään BBC:n klassikkolistaa läpi - kevyesti harppoen ja joitakin teoksia vailla huonoa omaatuntoa ohittaen. Valitsin kansainvälisemmän listan, sillä suomalaista kirjallisuutta tulee luettua niin paljon muutenkin. Suomalaisesta kirjallisuudesta ja suhteestani siihen täytyy kirjoittaa myöhemmin. Sen arkisuus ja raskassoutuisuus ei nyt oikein ylennä mieltä. Haluan lentää ja olla keveä, ja vähän myös kierrellä maailmaa ja aikamatkailla. 

Suurin osa BBC:n listan kirjoista on hyvin tuttuja, mutta en ole niitä lukenut syystä tai toisesta. Harry Pottereita en kyllä lue, ei vain kiinnosta. Luen lasten ja nuorten kirjallisuutta omille lapsille, ja muussa lukemisharrastuksessani haluan olla itsekäs aikuinen. Varmasti loistavia kirjoja, mutta minäpä sanon silti ei.  

Saa nähdä, kuinka pitkälle listalla pääsen tänä vuonna, tuskin loppua lähellekään. Elämä tuo yllätyksiä, myös luettavia kirjoja käsiini. Ei siis suorittamista tai minkäänlaista kiirettä. Harjoittelen maratonille juoksua, siinä on niin paljon suorittamista, että tässä annan periksi. Olen nyt vähän jumissa Julie Orringerin Näkymättömän sillan maailmassa, vaikka mieli tekisi jo muualle. Kirja on hyvä, mutta haluaisin jo sen jotenkin loppuvan.

Nautin muuten tämän blogin pitämisestä, sen anonyymisyyden tuomasta vapaudesta, lukijoiden harvasta pilvestä ja kirjoittamisen keveydestä. Olkoon vaikka kuinka kliseistä, latteaa tai jäsentymätöntä. Tämä on minun.