Tätä teosta en olisi halunnut käsitellä, sillä Wendy Lowerin historiallinen tutkimus Hitlerin raivottaret naisten asemasta osana Hitlerin tuhokoneistoa on kamalaa luettavaa. Miten tavalliset naiset, vaimot, opettajat, sairaanhoitajat ja sihteerit saatiin masinoitua tappamaan? Eikä heitä pelkästään rekrytoitu, vaan he aktiivisina toimijoina hakeutuivat itse murhaajiksi. Miten kukaan voi teloittaa turvaa etsiviä lapsia ensin tarjottuaan heille keittoa? Tai armotta repiä vauvoja vanhempiensa syleistä ja lyödä nämä seinään? Miten ihminen pystyy tällaiseen pahuuteen? Mitä näille murhaajille tapahtui sodan jälkeen? Joutuivatko he vastuuseen teoistaan? Lukija seuraa henkeään pidätellen, saako paha palkkansa. Lowerin tietokirja katsoo suoraan ihmisen pahuuteen ja pyrkii murtamaan myyttejä naisen roolista natsi-Saksassa.

Kirja on hyvin rankkaa luettavaa, laajasti dokumentoidun kansanmurhan pienten palasten tarkastelua. Nämä pienet palaset on muutaman naisen elämäntarinan tarkastelua, mikrohistoriaa parhaimmillaan. Pieninä, mitättöminä osina he kuitenkin mahdollistivat ja tekivät rikoksen, jollaista maailma ei ole historiassaan ennen tuntenut. Järjestelmällinen, dokumentoitu, tehdasmainen tuhoaminen poisti Euroopan juutalaiset lähes kokonaan.

Rikos on niin käsittämättömän suuri, ettei sitä ole vieläkään käsitelty. Voidaanko sitä koskaan edes ymmärtää? Kokonaisia sukuja, yhteisöjä tuhottiin, eikä jäljelle jäänyt ketään heitä muistamaan. Lowerin teos on tärkeä juuri tästä syystä. Koskaan ei saa unohtaa, mitä Eurooppa antoi mantereellaan tapahtua. Tavalliset ihmiset tahrasivat kätensä vereen myös tietoisesti tekemättä jättämällä. He joutuivat todistamaan kansanmurhaa, antisemitismiä ja vainoa, mutta eivät puuttuneet siihen. Lower asettaa naiset vastuuseen myös tästä.