Minua on siunattu hyvillä kirjoilla viime aikoina. Ryan Gattiksen Vihan kadut oli mieleenjäävä ja pysähdyttävä lukukokemus. Moniääninen kertoja vei Los Angelesin 90-luvun rotumellakoiden aikaisille kaduille, jotka totisesti olivat täynnä vihaa. Kaupunki muistuttaa sotatannerta. Kirjan henkilöt luikkivat pakoon, tappavat, yrittävät pelastaa tai vain tuhoavat huvikseen noilla kaduilla. Kaupunki palaa ja ihmiset sen mukana.

"Ymmärrän, että olemme ottaneet oikeuden omiin käsiimme, enkä ole ihan varma, mitä minun pitäisi siitä ajatella." 

Kirjassa yksilö ja jengi ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä, yhteiskunta ja järjestys ovat heikkoja tai ne ovat heidät unohtaneet. Kostettava kuitenkin on – tai sitten muuten vaan elettävä vida locaa. Tuntuu, ettei kukaan henkilöistä ole koko tilanteen tasalla. Sitä, miksi mellakoidaan, ei kukaan tunnu tarkalleen tietävän. 

Tapahtumien keskiössä ovat latinojengiläiset ja heidän ääriväkivaltainen elämäntyylinsä. Väkivallan kuvausta oli välillä vaikeakin lukea, niin yksityiskohtaisesti kerrottiin leukaluiden murtumisista ja kallojen räjähtämisistä. Kerronta on hyvin elokuvallista, joten ei ole ollenkaan ihme, että kirjan pohjalta suunnitellaan HBO:n sarjaa. Väkivalta on tämän kirjan päähenkilö, ja se yhdistää kirjan kaikkia henkilöitä. Muuten juoni on minäkertojan ja näkökulman  jatkuvasti vaihtuessa palapelimainen, mutta kaikki kirjan henkilöt lomittuvat ja liittyvät toisiinsa. En aina pidä tällaisesta kertojan jatkuvasta vaihtumisesta, mutta nyt tämä todella toimi. Ei voi muuta kuin ihailla Gattisen verkkomaista luomusta.

Mitään kovin syvää armahdusta tai toivoa en kirjasta löytänyt. Päämäärätön väkivalta ja huumeet ovat osa katujen elämää, tällainen elämänmeno jatkuu ja kiihtyy, välillä laantuu hetkeksi. Jengi pitää otteessaan, vaikka sen tatuoinnin veitsellä viiltäisi irti. Hinta on maksettava, ainakin oman pään sisällä, vaikka aloittaisikin elämän muualla. Gattiksen henkilöt tuntuvat kovin oikeilta, enkä epäile yhtään, etteikö tämä olisi hyvinkin realistinen kuvaus katujen tapahtumista. Lukija on onnellinen päästessään pois vain sulkemalla kannet.

Linkki vielä Helsingin Sanomien arvosteluun http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1447403908075