Helsinki

                     

oranssit penkit

liukuportaat

tummunut purkka laatassa

                      ei enää tartu kenkäni pohjaan

 

 

Helsinki

Sinä hengität

Sinun hengityksesi nousee harmaana

Mutta sydämesi lyö kuin kone

Ja joku on piirtänyt röyhkeän keltaisen

                      Sinun rintaasi

 

Helsinki

Kello seitsemän nolla viis

Oransseilla penkeillä haukotellaan

Suu auki kohti kattoa

Vaan ei taivas anna armoa

Eikä D:tä

 

 

Helsinki

Sinussa on koloja joihin kääriytyä

Sinä peittelet

Vaikka kalliot ovat harmaat

Ja vihreä vesi kylmää

Ja lokit viipyvät taivaalla

koska tuulee niin kovin

 

 

Helsinki

Sinä annat avoimin käsin

runsaasti

Mutta Myllypurossa

Siellä sinua kiertää lannistuneiden ja vihaisten jonot

Muovikassit kierrätetään